Muutos nT | K-arvo | |
---|---|---|
Sodankylä | Nurmijärvi | |
0 - 14 | 0 - 7.4 | 0 |
15 - 29 | 7.5 - 14 | 1 |
30 - 59 | 15 - 29 | 2 |
60 - 119 | 30 - 59 | 3 |
120 - 209 | 60 - 104 | 4 |
210 - 359 | 105 - 179 | 5 |
360 - 599 | 180 - 299 | 6 |
600 - 989 | 300 - 494 | 7 |
990 - 1499 | 495 - 749 | 8 |
yli 1500 | yli 750 | 9 |
Lyhenne Kp muodostuu kahdesta osasta. Kirjain K tarkoittaa K-indeksiä, joka tulee saksankielisestä tunnuslukua tarkoittavasta sanasta Kennziffer, ja se on yleisimmin käytetty maapallon magneettikentän häiriöisyyttä mittaavista indekseistä. Lyhenteen p tulee sanasta planetaarinen. Vuodelta 1938 peräisin olevalla K-indeksillä kuvataan magneettikentän poikkeamaa ns. "perustilasta". K-indeksi voi saada arvon väliltä 0-9, joista nolla kuvaa perustilaa ja 9 magneettista hirmumyrskyä. Muita indeksejä ovat esimerkiksi aa-, AE-, Ak-, Ap- ja Dst-indeksit.
K-indeksin mittauksia suoritetaan ympäri maailmaa sijaitsevissa magneettisissa observatorioissa. Jokaisella observatoriolla on juuri kyseiselle paikalle määritellyt sellaiset magneettikentän muutoksen raja-arvot, jotka kolmen tunnin aikana täyttyessään vastaavat tiettyä K-lukua. Esimerkiksi Nurmijärvellä ja Sodankylässä sijaitsevien magnetometrien raja-arvot näkyvät oheisessa taulukossa. Oulujärvellä K 9-tasoon riittää 950 nanoteslan, Nurmijärvellä (800 km etelään Sodankylästä) 750 nT:n ja Havaijilla 300 nT:n muutos. Kattava kuva mm. koko Suomen magnetometrien mittauksista löytyy IMAGEn sivuilta. Tiettyjen eri puolilla maapalloa sijaitsevien observatorioiden K-arvoista muodostetaan yksi maapallonlaajuista magneettikentän häiriöisyyttä kuvaava arvo, jota kutsutaan Kp-luvuksi. Revontulia näkyy yleisesti ottaen sitä enemmän ja sitä kauempana maapallon magneettisista navoista mitä suurempi Kp-luku on.
Magneettinen häiriöisyys on suurimmillaan yleensä paikallisen keskiyön aikoihin muutaman tunnin ajan, jolloin aurinko on kauimmillaan maapallon vastakkaisella puolella. Tästä johtuen tietyn voimakkuuden omaava magneettinen myrsky voi saada erilaisen Kp-arvon riippuen siitä, saapuuko se maapallolle silloin kun keskiyö on vaikkapa Pohjois-Amerikassa vaiko keskiyön ollessa Siperiassa. Tämä on luonnollisesti seurausta siitä, että Pohjois-Amerikassa on useita Kp-mittauksiin käytettyä magneettista observatoriota, kun taas Siperiassa niitä ei ole yhtään. Vaikutukset revontulien kannalta ovat kuitenkin molemmissa tapauksissa samat, vaikka Kp-arvo olisikin aivan erilainen (vaikutukset sähköverkkohäiriöiden ja muiden vastaavien osalta tietysti eri asia infrastruktuurin sekä asutustiheyden vuoksi).
Kp-lukuja löytyy netistä muutamia erilaisia, joista kukin muodostetaan hieman toisistaan poikkeavilla tavoilla. Virallinen Kp-luku voidaan kuitenkin laskea vain edeltävien kolmen tunnin mittauksista riittävän kattavasti ympäri maapalloa sijaitsevissa magneetisissa observatorioissa.
Kp-lukuja voi ennustaa jonkinlaisella suuntaa antavalla tarkkuudella, mutta ennustettu arvo ei tarkoita mitään varmaa vaikkapa revontulien näkymisestä, vaan se kertoo lähinnä vain tulevan Kp-tason todennäköisen arvon. Pienelläkin ennustetulla (ja toteutuneella) Kp-arvolla voi näkyä revontulia myös etelässä, ja toisaalta vaikka ennustettu (ja toteutunut) arvo olisi suuri, ei taivaalla välttämättä näy mitään. Ennusteita julkaistaan lähitunneille, lähipäiville ja seuraavan neljän viikon jaksolle. Viimeisten muutaman vuoden Kp-lukujen esiintymistiheyksistä on taulukoita täällä.
Kp-arvolla (täsmällisemmin sanottuna magneettikentän häiriöisyydellä) on merkitystä mm. sähköverkkoyhtiöllle, tele- ja satelliittioperaattoreille, öljynporausreikien suuntauksessa, radioamatööreille radiokelin ennakoimisessa ja hyödyntämisessä sekä luonnollisesti myös revontulien seuraajille. Suuret häiriöt voivat esimerkiksi rikkoa sähköverkon laitteita ja aiheuttaa ongelmia satelliiteille (myös paikantamiseen). Suurten aurinkomyrskyjen aikana satelliitit voivat sähköisten ongelmien lisäksi jopa ajautua pois radaltaan. Napa-alueiden tuntumassa lentävät lentokoneet ohjataan tietyissä tapauksissa alemmille leveyspiireille auringosta tulevan kosmisen säteilyn vaikutusten vähentämiseksi. Kp-ennusteiden perusteella voidaan suurimpien aurinkomyrskyjen uhatessa tarvittaessa lisäksi esim. ajaa sähköverkot hallitusti alas laiterikkojen minimoimiseksi. Nämä Kp 9 tason myrskyt ovat harvinaisia, mutta niitä sattuu keskimäärin neljä kertaa auringon 11 vuoden aktiivisuuskauden aikana. Vähän lisää tietoa eri Kp-lukujen esiintymisestä löytyy tältä sivulta.
Magneettikentän häiriöillä on merkitystä myös joidenkin eläinten suunnistuskykyyn. Tämä biogeomagnetismi on suhteellisen tuore havainto, joka on todistettu kokeellisesti vasta 1970-luvulla. Tietyillä eläimillä, ainakin mehiläisillä, lohilla, vesiliskoilla, valailla, delfiineillä ja muuttolinnuilla on hermoradoissa pieniä ferriittikiteitä, jotka kääntyvät magneettikentän mukana.
Suuret magneettikentän häiriöt aiheuttavat usein näyttäviä revontulia. Oheisesta kuvasta voi yrittää päätellä hyvin karkealla tasolla millaisilla Kp-arvoilla voi olla mahdollista nähdä revontulia. Tarkkoja rajoja ei voi antaa, sillä näkymiseen vaikuttaa niin moni asia. Kuitenkin esim. Oulun korkeudella Kp 3 voi riittää melko kirkkaisiinkin revontuliin, ja toisaalta myös etelässä niitä voi näkyä samalla arvolla. Pohjoisimmassa lapissa revontulia voi näkyä lähes joka yö, vaikka Kp olisi nolla. Täytyy myös muistaa, että vaikka virallinen Kp-arvo tai esim. Wing Kp-ennuste näyttäisi miten pientä tai suurta arvoa tahansa, niin paikallinen K-arvo on se, millä on oikeasti merkitystä.
Kannattaa myös tutustua aurinkotuulen reaaliaikaisia ominaisuuksia näyttäviin nettisivuihin (esim. tähän) ja Suomen sekä lähialueiden magnetometrien lukemiin (esim. Sodankylän tai Kiirunan). Lisäksi Ilmatieteenlaitoksella on aika monelta paikkakunnalta selkeät kuvaajat paikallisista magneettikentän häiriöistä. Omaa henkilökohtaista arvausta lähituntien tapahtumista voi koittaa myös selvittää revontuliovaalia esittävästä kuvasta. Revontuliovaali (englanniksi OVATION, eli Oval Variation, Assessment, Tracking, Intensity, and Online Nowcasting) näyttää NOAA:n arvion revontulialueen laajuudesta aurinkotuulen nopeudesta riippuen n. 30-90 minuutin päästä. Mitä kirkkaampi ja laajempi ovaali on, sitä suuremmat ovat mahdollisuudet revontulien esiintymiselle. Suurempien revontulinäytösten aikana ovaalissa on vihreän värin lisäksi keltaista, oranssia ja punaista. Punainen on näistä toivottavin revontulien seuraajille. Revontulet voivat näkyä satoja kilometrejä ovaalin kirkkaimman kohdan eteläpuolellakin. Revontulien kuvaamisesta on perusohjeita täällä.
Toisinaan aurinkotuulidataa ei erinäisistä syistä johtuen ole saatavilla tai se on virheellistä. Tällöin ovaalin laajuus ja voimakkuus arvioidaan senhetkisen Kp-indeksin perusteella, eikä kyseessä ole enää aurinkotuulen nopeudesta riippuvainen tietyn ajan päähän kohdistuva ennuste.